Olen aloitteleva kasvattaja Sari Kuusela ja asun perheeni kanssa Pellossa.

Pello sijaitsee Lapin maakunnan länsiosassa Tornionlaaksossa. Pello on myös kylä Suomen ja Ruotsin rajalla, Tornionjoen molemmin puolin. 

Eläimet ovat kuuluneet elämääni jo lapsesta asti. Perheessämme on ollut monenlaisia eläimiä muun muassa kissoja, hevosia/poneja, pupuja, kanoja, undulaatteja ja joukossa on ollut jopa yksi lammaskin. Olen siis kertakaikkisen eläinrakas😄. 

Koko lapsuuteni ajan meillä on ollut kotona tietysti myös koiria. Heti täytettyäni 18 vuotta hankin itselleni ihan oman koiran, saksanpaimenkoiran pennun nimeltä Sepi. Rotu josta olin koko ikäni haaveillut. Ensimmäinen sakemannini kulki mukanani matkalla aikuisuuteen ja näki lasteni syntymän, sekä oli mukana heidän varhaislapsuuden leikeissä. Yhteinen taival Sepin kanssa kesti kunnioitettavat reilut neljätoista vuotta. Sepin poismenon jälkeen hankimme hänelle jatkajan samasta rodusta. Rotu pysyikin samana vuoteen 2017 asti, kunnes perheeseemme saapui myös uusi rotu, shetlanninlammaskoira. 

Vuonna 2017 halusimme laumaamme pienemmän paimenrodun ja tutustuimme shelttiin. Kasvattaja ystävämme vinkkasi meille tietävänsä tulevasta pentueesta. Näin meille saapui Ahovirran kennelistä sijoitussopimuksella ihana soopelityttö Kira. Sydämmemme oli samantien myyty rodulle❤️. 

Vuonna 2018, meille saapui manchesterinterrieri Hilma. Rotu ei ollut ennestään tuttu ja löytyikin netin ihmeellisestä maailmasta. Ihastuimme ensimmäisenä manssin virtaviivaiseen ulkomuotoon ja sopivaan kokoon. Mutta tutustuessamme tarkemmin rotuun, näitäkin tärkeämmäksi nousi rodun terveystilanne sekä harrastusmahdollisuudet.

Näiden kahden koiran kanssa on tullut tutuksi niin näyttelykehät, kuin agilitykentätkin. Kummatkin koirat kilpailevat agilityssä tyttäreni Jennin kanssa. Itse olen lajissa vain taustahenkilönä antaen lähinnä vain ohjaus vinkkejä. Olen käynyt nuoruudessani agilityvalmentajan peruskurssin, josta on ollut vielä jotakin hyötyä tänäkin päivänä. 

Kuten sanonta kuuluu 'ei kahta ilman kolmatta'. Reilun vuoden etsimisen jälkeen vuonna 2020 meille saapui Päivänpaisteen kennelistä mustavalkoinen shelttityttö Jade. Tässä kohtaa mieleemme hiipi ajatus kasvattamisesta. Tähtäimenä oli Kasvattajakurssin suorittaminen, mihin korona toi lisä haasteita. Kasvattajakurssit lähiopetuksena peruttiin lähes syrjää lukien, mutta viimein minulle tuli mahdollisuus suorittaa se verkkokoulutuksena. Suoritin kurssin hyväksytysti 7.3.2021 ja minulle myönnettiin kennelnimi 14.9.2021

Kasvattamisessa minulle tärkeitä seikkoja ovat terveys, luonne ja rodunomainen ulkomuoto.  Käytän narttujani vähintään muutaman kerran myös näyttelykehissä kuullakseni usean tuomarin arvostelun. Urosvalinnoilla pyrin täydentämään narttuni ominaisuuksia ja niissä on piirteitä, joita toivon periytyvän pennuille. Teen ainoastaan yhdistelmiä, joista olen valmis jättämään myös pennun itselleni.